Aita ei toimi. Sähkö ei kulje aidassa. Aidasta ei tule iskua. Isku on heikko. Sähköaita ei toimi talvella. Kuulostaako tutulta?

Sähköaidan kunnon selvittäminen on asia, jossa kannattaa edetä järjestelmällisesti. Näin päästään kiinni siihen missä varsinainen ongelma sijaitsee: paimenessa vai aidassa – vai kenties niiden välissä.

Sähköaidan kunnon selvittäminen

Jos aidassa on sähkön kulun suhteen ongelmaa, kannattaa ihan ensiksi tehdä perinteiset aistinvaraiset perustarkistukset:

  1. Onko paimenessa virta päällä ja näyttääkö se toimivalta?
  2. Näyttääkö aita ehjältä? Jos näet jo kaukaa, että eläimet nauttivat hyvällä halulla naapurin viljapellon antimia ja aidasta puuttuu puolet ja loputkin ovat ihan kiharalla, sillä on todennäköisesti aika paljon tekemistä ongelmien kanssa.
  3. Ovatko portit kiinni? (Tämä kohta pätee, jos aita on rakennettu ilman veräjänalituksia eli aidan portin jälkeisessä osassa ei kulje sähkö jos portti on auki.)
  4. Onko kesä ja ihan hirveän kuivaa?
  5. Onko ruoho kasvanut niin pitkäksi, että se osuu kiinni aitaan?
  6. Onko talvi ja maassa on lunta ja jäätä?

Kyllä vaan, myös vuodenajalla on merkitystä: jos aitausta ei ole rakennettu talviaitausohjeiden mukaisesti, on normaalia, että aita toimii talvella heikommin eristävän lumen, jään ja roudan takia. Sama tapahtuu rutikuivassa maastossa.

Nämä talven (ja kuivuuden) aiheuttamat ongelmat korjaat joko oikein rakennetulla kaksilanka-aidalla tai käyttämällä talvinauhaa (ja käyttämällä sitä oikein). Ohjeet edellä mainittuihin löydät Ollin talviaitausoppaasta. Vinkkejä talvinauhalla toteutetetun aidan ongelmanratkaisuun voit lukea myös "Talvinauhalla aitaaminen – täyttä tuskaa vai auvoista autuutta?" -artikkelistamme. Kesällä kuivuuden aiheuttamia ongelmia voi myös ratkoa talviaitaamisen keinoin. Nopein apu voi tällöin kuitenkin olla maadoitusjärjestelmän kastelu.

Jotta sähköaidan kunnon selvittäminen onnistuu muutenkin kuin silmämääräisesti tai käsikopelolla, tarvitset aitatesterin. Ollilta löytyy kaksikin eri aitatesteriä, Digitester+ ja Supertester+. Aitatesterillä sekä testaat paimenen toiminnan että mittaat aidan jännitteen.

Lähde nyt tutkimaan aitausta järjestelmällisesti:

  1. Testaa ensin toimiiko paimen
  2. Tarkasta paimenen ja aidan välinen liitosjohto
  3. Tarkasta maadoitus
  4. Tarkasta itse aita: aitalangat, liitokset ja eristimet

1. Testaa ensin toimiiko paimen

Jos aita tuntuu toimivan huonosti, testaa aina ensin paimen. Näin vältät kiertämästä koko aitauksen läpi ja tutkimasta jokaisen aitajohtimen (eli aitalangan, -köyden tai -nauhan), eristimen ja liitoksen vain huomataksesi, että paimenesi oli sökö.

Näin testaat paimenen toiminnan

  1. Ota paimenesta virta pois päältä. Irrota paimen aidasta ja maadoituksesta. Kytke taas virta paimeneen.
  2. Mittaa aitatesterillä jännite paimenen iskunavan ja maadoitusnavan välillä. Testerin mitta-anturi tulee paimenen iskunapaan ja maadoitustikku maanapaan. Jos jännite on lähellä valmistaman ilmoittamaa ”suurin jännite, Umax” -lukemaa, on paimen kunnossa.

Sähköpaimenen toiminnan testaaminen Olli Digitesterillä sähköaidan kunnon selvittäminen

Mikäli paimen toimeen moitteettomasti, siirry tutkimaan sähkön kulkeutumista a) aitaan ja b) aidassa.

2. Tarkasta paimenen ja aidan välinen liitosjohto

Tai ihan ensiksi katso, että paimenen ja aidan välillä ylipäätään on olemassa liitosjohto – ja että se ei ole irronnut a) paimenesta eikä b) aidasta. Katso myös, että maadoituskangista tuleva liitosjohto on vastaavasti kiinni paimenen maadoitusnavassa.

Näin kiinnität liitosjohdot paimeneen

  1. Paina paimenen navan nappula pohjaan
  2. Laita kaapeli varovasti sisään (älä survo kaapelia väkisin jotta et hajoita liitintä navan sisällä)
  3. Vapauta nappula, jolloin johto kiinnittyy paimenen napaan.

Ruuvikiinnitteisissä malleissa tarkista, ettei kiinnitys ole päässyt löystymään ja aitaliitosjohto irronnut paimenesta.

Olli sähköpaimenen iskunapa, painonappimalli Sähköaidan kunnon selvittäminen

Olli-paimenen iskunapa, painonappimalli

Olli akkupaimenen navat, ruuvikiinniteinen malli Sähköaidan kunnon selvittäminen

Olli-paimenen navat, ruuvikiinnitteinen malli

Näin mittaat jännitteen aitaliitosjohdosta

  1. Ota aitaliitosjohto irti aidasta sieltä aidanpuoleisesta päästä
  2. Laita maadoitustikku maahan
  3. Kosketa aitatesterin mitta-anturilla aitaliitosjohdon aidanpuoleista päätä.

Jos jännite on huomattavasti pienempi kuin mitä se oli paimenta mitattaessa, on ongelma joko aitaliitosjohdossa tai maadoituksessa – tai molemmissa.

Huonosti toimivaan aitaliitokseen voi olla useita syitä: aitaliitosjohtona voi esimerkiksi olla käytetty jotain ihan muuta, kuin se paimenen mukana tuleva aitaliitosjohto. Esimerkiksi pätkä aitalankaa parilla solmulla ei koskaan lupaa hyvää.

Jos taas aita on niin kaukana paimenesta, että se paimenen mukana tuleva aitaliitosjohto ei riitä ja sähkö on tuotu paimenelle maahan kaivetulla (tai vaikkapa ilmassa kulkevalla) kaapelilla, varmista, että käytössä on nimenomaan paimenkäyttöön tarkoitettu korkeajännitekaapeli, joka pystyy pitämään sisällään sen paimenen tuottaman, jopa yli 10 000 voltin jännitteen. Tavalliset sähköasennuskaapelit on suunniteltu pitämään sisällään vain sen töpselistä tulevan 230 volttia, mikä on paljon vähemmän kuin 10 000 volttia.

Tavallinen sähköasennuskaapeli on paimenkäytössä kuin vuotava vesiletku: sähkö pääsee siitä karkuteille, mitä tarkoittaa jännitteen romahtamista. Ja sitähän me emme halua, sillä jos jännite tippuu jo ennenkuin se edes pääsee aitaan saakka, ei aidasta voi tulla kunnon iskua. Pieni jännite = pieni isku. Jos käytössä on vääränlainen kaapeli, se pitää vaihtaa – tässä(kään) ei ole oikotietä onneen. Olipa tilanne siis kumpi tahansa, jos ongelma löytyy aitaliitosjohdosta, vaihda se ja mittaa uudelleen.

Tämän jälkeen on päästy siihen vaiheeseen, että sekä paimen että paimenen ja aidan välinen liitosjohto on todettu toimiviksi. Tässä vaiheessa käännämme katseemme maahan.

3. Tarkasta maadoitus

Puutteellinen tai virheellinen maadoitus on se kaikkein tavallisin syy aidan heikkoon tehoon (sekä radiolaitteissa esiintyviin häiriöihin). Jaksamme jauhaa tästä maadoituksesta lähes väsymykseen asti ja joka välissä, koska sillä on aivan ratkaiseva rooli sähköaidan toiminnassa.

Sähköaidan toimintaperiaate on:

Kun eläin koskettaa sähköistettyä aitaa, sähkö kulkee aidasta eläimen kautta maahan, maata pitkin maadoituskankiin ja niiden kautta takaisin paimeneen antaen mennessään eläimelle iskun.

Mikäli sähkön tie syystä tai toisesta katkeaa eläimen ja maan välillä, eläin ei saa iskua, vaikka paimen toimisikin kuten pitää.

Iskua ei siis tule vielä siitä, että eläin koskee sähköistettyä aitaa, vaan vasta siitä, kun se sähkö pääsee takaisin sinne paimeneen.

Sähköaidan toimintaperiaate kesällä ja talvella

Yleisiä syitä riittämättömään maadoitukseen:

  • paimenen tehoon ja aitauksen kokoon nähden riittämätön maadoituskankien määrä
  • maadoituskankien väärä sijoituspaikka, esimerkiksi räystään alla kuivassa sepelissä (joka ei johda hyvin sähköä)
  • kuiva, kallioinen tai kivikkoinen maaperä (joka ei myöskään johda hyvin sähköä)
  • aidan luona oleva alue on asfaltoitu / betonia / kalliota tai muuta huonosti sähköä johtavaa materiaalia
  • liian pintaan jätetyt maadoituskanget
  • väärä materiaali maadoituskangissa (esim. harjateräs, joka ruostuessaan johtaa huonosti sähköä)
  • huonot liitokset maadoituskanget paimeen yhdistävässä johdossa

Vain reilun kympin maksavat maadoituskanget eivät ole se oikea kohta pihistellä. Niiden kanssa voi hyvin pitää nyrkkisääntönä "mieluummin överit kuin vajarit".

Jos aitaus sijaitsee alueella, jossa maa johtaa huonosti sähköä (maa on esimerkiksi kuiva, kallioinen tai asfaltoitu), on talviaitausohjeiden mukainen aitaus, jossa sähkölle järjestetään erillinen paluutie paimeneen, silloin toimiva ratkaisu myös kesällä.

Parantamalla maadoituksen ohjeiden mukaiseksi ja toimivaksi saat usein korjattua jo paljon aidan heikkoon tehoon liittyviä ongelmia.

Maadoituskankien asennus

Paimenen riittävä maadoitus edellyttää riittävää määrää maadoituskankia. Tarvitset maadoituskankia aidan pituudesta ja paimenen tehosta riippuen yleensä 1–6 kpl. Kuivissa olosuhteissa ja pitkillä aitauksilla saattaa olla tarve suositeltua useampiinkin maadoituskankiin. Maadoituskankia ei voi olla liikaa; laita mieluummin ylimääräisiä kuin liian vähän.

Kaiva maadoituskanget kokonaan maan alle ja vähintään metrin etäisyydelle toisistaan. Maadoituskangesta ei tarvitse jättää yhtään näkyviin: se saa olla kokonaan maan alla. Paras maadoituskangen paikka on kostea multa tai savimaa, esimerkiksi ojan penkka. Jos maa on aivan kuivaa, maadoituspaikan säännöllinen kastelu parantaa maadoituksen kontaktia maahan.

Sähköaidan virta kulkee paimenesta aitalankoihin ja aidasta maaperää pitkin maadoituskankiin ja niistä takaisin paimeneen. Maassa kulkevan virran aiheuttamien häiriöiden välttämiseksi maadoituskanget tulisi sijoittaa niin, että aidan ja maadoituskankien välissä ei ole rakennuksia. Tarvittaessa maadoituskanget voidaan sijoittaa kauas paimenesta korkeajännitekaapelia käyttäen.

Maadoitusjohdon läpimitan on oltava ainakin 1 mm ja se on liitettävä maadoitusskankiin aina ruuviliitoksin riittävän kontaktin varmistamiseksi. Olli-maadoituskankien mukana tulee 3 metriä maadoitusjohtoa sekä kiinnitysruuvit.

Maadoituskanget tulee sijoittaa vähintään 10 metrin etäisyydelle muista maadoitutetuista järjestelmistä, kuten sähköverkon tai vesijohtoverkon osista. Koska näitä on yleisesti asuintaloissa ja muissa maatilan rakennuksissa, tuo varoetäisyys on syytä mitata rakennuksen sokkelista poispäin kaivoja sekä sähkö- ja tietoliikenneliityntäjohtoja vältellen. Aivan erityisen huono ajatus on kytkeä aidan maadoitus johdolla sähköverkon suojamaahan. Muita järjestelmiä suojaamaan tehty ukkosenjohdatinkaan ei ole paimenen maadoitukseksi tarkoitettu.

Jos maadoituksesi näyttää alla olevien kuvien mukaiselta, se vaatii ehdottomasti korjaavia toimenpiteitä:

Huono maadoitus liian kuivassa sepelimaassa Sähköaidan kunnon selvittäminen  Huono maadoitus ruostuneella harjateräksellä Sähköaidan kunnon selvittäminen Huono maadoitus kuivassa sepelissä ja vääränlaisella kaapeilla tehtynä Sähköaidan kunnon selvittäminen

Huom! Mikäli asennat aitaukseesi erillisen paimenen salamasuojan, huomioi, että se tarvitsee omat maadoituskankensa (vähintään 3 kpl).

Salamasuojan asennusohjeet Olli

4. Tarkasta itse aita: aitalangat, liitokset ja eristimet

Monesti samalla paimenella on sähköistetty useampikin tarha ja mukana saattaa olla myös laitumia. Aita kannattaa tällöin käydä läpi osissa. Kun irrotat esimerkiksi laitumen osuuden muusta aitauksesta ja ongelma poistuu, tiedät, että ongelma on juuri siinä laidunosuudessa.

Aitajännitteen mittaus aitatesterillä

  1. Työnnä aitatesterin maadoitustikku maahan.
  2. Kosketa testerin mitta-anturilla aitaa. Mittari näyttää aitasi jännitteen.
  3. Testaa jokainen aitalankakerros erikseen.
  4. Talvinauhassa testaa jännite isku- ja maajohdinnippujen välillä.

Aitajännitteen mittaus Olli Digitester+ aitatesterillä Sähköaidan kunnon selvittäminen

Jos aitajännite on huono, tarkempi aidan tarkastelu on syytä aloittaa. Ja kuten jo aiemmin totesimme, sähköaidan kunnon selvittäminen kannattaa tehdä järjestelmällisesti. Käy siis koko aita järjestelmällisesti läpi tarkastaen niin aitalankojen, liitosten kuin eristimienkin kunto. Esimerkiksi aitalangan osuminen metallitolppaan vain yhdessä kohtaa aitaa voi romahduttaa aitajännitteen (ja aidasta saatavan iskun) todella matalaksi!

Huomioi myös, että paimenesi tehon on oltava alunperinkin riittävä aitauksesi kokoon nähden. Paimenvalmistajat ilmoittavat viitteellisen haarukan, minkä pituisille aidoille paimenta suositellaan. Samalla ilmoitetaan myös kasvillisuuden vaikutus aidan pituuteen: mitä enemmän kasvillisuutta joka voi kasvaa kiinni aitaan, sitä lyhyempi on aita, jonka paimen jaksaa tehokkaasti sähköistää. Aitauksen kokoon ja aitausolosuhteisiin nähden liian heikkotehoinen paimen tarkoittaa, että aidasta ei tule kovin kummoista iskua.

Ja nyt tarkkana: kun lasketaan aidan pituutta, kaikki aitalankakerrokset lasketaan yhteen. Eli jos sinulla on sata metriä pitkä aita, jossa aitalankaa on kolmessa kerroksessa, aitasi todellinen pituus on 300 metriä.

On hyvä ymmärtää, että ilmoitetut luvut ovat nimenomaan viitteellisiä, sillä paimenvalmistajan on mahdoton tietää täsmälleen millainen on aita, johon paimen sitten aikanaan laitetaan: mikä on aidan todellinen pituus, millaista aitalankaa on käytetty, montako kerrosta aidassa on, millaiset liitokset, jatkokset ja eristimet on käytössä ja niin edelleen. Luvuista voi kuitenkin päätellä riittävällä tarkkuudella onko paimen teholtaan lähelläkään omiin tarpeisiin sopivaa.

Olli Protectro 11 tekniset speksit Olli 100 sähköpaimen tekniset speksit

Aitalangat

Jotta ymmärrettäisiin aitajohtimien eli aitalankojen, -köysien tai -nauhojen roolin tärkeys sähköaidan toiminnassa, on hyvä ymmärtää hieman tarkemmin miten sähkö aidassa kulkee.

Sähköpaimen antaa aitapulssin harvemmin kuin kerran sekunnissa. Tehokkaalla paimenella pulssi on pidempi kuin heikkotehoisemmalla, mutta turvallisuussyistä pulssi on aina erittäin lyhyt, tyypillisesti alle sekunnin tuhannesosan. Tässä lyhyessä ajassa sähkön pitäisi ehtiä kulkemaan aidan kauimmaiseen kolkkaan asti.

Sähkö kulkee suunnilleen valon nopeutta, joten siitä ei tule ongelmaa, mutta aitalankojen johtavuus (ominaisvastus), lankojen määrä ja aidan pituus vaikuttavat kovasti siihen, miten korkealla jännite käy pulssin aikana aidan eri kohdissa. Lisäksi aitalankoihin nojaava kasvillisuus ja likaantuneet tai kosteat eristimet vuotavat virtaa aitalangasta maadoitukseen.

Aitalangan tehtävä on siis kuljettaa sähkövirtaa paimenesta aitauksen kauimmaiseenkin kolkkaan. Vaikka mitään kasvillisuuden tai eristinten vuotoa ei olisi, aitaus kuormittaa aina paimenta. Kuormitus on sitä suurempaa, mitä pidempi aitaus on ja mitä useampia aitalankakerroksia aidassa on. Jo tämän vuoksi pitkä aita tarvitsee tehokkaamman paimenen.

Mutta tehokkaampi paimen ei auta yhtään, jos aitalanka ei täytä tehtäväänsä eli kuljeta sähkövirtaa riittävän hyvin. Pitkässä aidassa kannattaa siksi käyttää aitalankoja, joiden ominaisvastus on pieni. Muuten lanka hidastaa jännitteen nousemista aidan kaukaisimmassa pisteessä niin paljon, että lyhyen pulssin aikana jännite ei ehdi nousta riittävän korkealle. Paimenen vaihtaminen tehokkaampaan kyllä pidentää pulssia ja voi näin auttaa hiukan, mutta usein ei ollenkaan riittävästi.

Asiaa voi verrata ajattelemalla, että suuritehoinen paimen on vesisaavi, josta pulssihetkellä loiskautetaan vettä letkuun eli aitalankaan.

Jos letkun paikalla on kunnallistekniikan runkovesiputki (= esimerkiksi teräsaitalanka), kaikki saavista kaadettu vesi kulkee iloisesti, mutta jos letkuna onkin mehupilli (halpakaupan edullisin aitalanka), saavin vesi loiskuu pääosin hukkaan ja aitaan valuu vain sen verran kuin mehupilli läpäisee.

Vesilasista liruttamalla (eli pienemmällä paimenella) se mehupillikin välttää – siis pienelle aitaukselle.

Kun aitalangat ja paimen ovat sopusuhdassa aidan pituuteen verrattuna, on vielä mietittävä miten paljon kasvillisuutta aitaan tulee kasvamaan ja miten huolella sitä aiotaan niittää. Paimenen kun tulisi sateellakin pystyä pitämään aidassa riittävä jännite. Mitä enemmän kasvillisuutta on, sitä tehokkaampi paimen tarvitaan. Paremmin sähköä johtava aitalanka (eli pieni ominaisvastus) auttaa paimenta tässäkin tehtävässä.

Paitsi huonolaatuiset, myös huonokuntoiset aitalangat ovat haitaksi aidan toiminnalle. Vaikka hyvälaatuiset, ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetut aitalangat, -köydet ja -nauhat kestävät pitkään, eivät nekään ole ikuisia: väistämättä tulee aika, jolloin ne on tarpeen uusia. Vuosien mittaan aitajohtimiin kertyvät lika, sammal ja muu kasvusto sekä ajan myötä katkeilleet metallijohtimet (eli juuri ne sähköä johtavat osat), hankaloittavat kaikki sähkön kulkua aidassa. Jos aidan jatkokset ja liitokset on lisäksi tehty huolimattomasti esimerkiksi solmuilla, joissa aitalangan metallijohtimet eivät kunnolla kosketa toisiaan ja kipinöivät, on sähkön aika hankala kulkea aidassa sujuvasti.

Aitajohtimia on tarpeen myös aika ajoin kiristää: lämpötilanvaihtelut, aitalangoille kertyvä lumi ja jää, eläinten törmääminen aitaan jne. saavat aitalangan aikaa myöten venymään. Roikkuvat langat saattavat osua toisiinsa ja aiheuttaa kipinöintiä ja esimerkiksi metallitolppaan osuessaan romahduttaa jännitteen.

Liitokset ja jatkokset

Aitajohtimien liitokset ja jatkokset tulee tehdä niin, että nekään eivät heikennä sähkön kulkua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mitä paremmin ne aitalangan sisällä olevat ohuet metallilangat koskettavat toisiaan liitoksen/jatkoksen kummallakin puolella, sitä paremmin sähkö kulkee. Jokainen huono liitos taas heikentää sähkön kulkua, mikä tietysti kertautuu, mikäli huonoja liitoksia on paljon.

Kätevimmin liitokset saa tehtyä metallisilla aitaliittimillä, sillä ne johtavat hyvin sähköä – ja ihan koko pinnaltaan. Lisäksi avattavilla liittimillä aitajohtimien kiristäminen tarpeen mukaan on huomattavasti helpompaa kuin jos niihin olisi tehty sarja umpisolmuja.

Eristimet

Eristimen tehtävä on nimensä mukaisesti eristää sähkön pääsy aitalangasta väärään paikkaan, esimerkiksi aitatolppaan. Huonokuntoinen eristin selviää tästä tehtävästään huonosti. Eristin on esimerkiksi voinut mennä rikki – tai se on alunperinkin ollut heikkolaatuinen, Suomen vaativiin sääolosuhteisiin epäsopiva, esimerkiksi pakkasella hajoava ja/tai eristävältä muovikerrokseltaan alkujaankin riittämätön.

Jos eristimen muovi esimerkiksi pääsee kulumaan, saattaa eristimen sisältä paljastua metallia, jota pitkin sähkö pääsee karkuun. Sähkö voi siis rikkinäisten tai huonolaatuisten eristimien kautta vuotaa väärään paikkaan, mikä aiheuttaa taas sitä jännitteen romahtamista (ja sitä myöten iskun heikkenemistä). Vaikka kuiva puu on koulufysiikan mukaan eriste, niin märkä puu ei ole. Ja ulkona toisinaan sataa.

Sähköaidan kunnon selvittäminen kuvassa huonoja aitaliitoksia Sähköaidan kunnon selvittäminen

Liitoksia ja jatkoksia ei kannata toteuttaa esimerkiksi näin.

Vaihda löytämäsi huonokuntoiset ja/tai huonolaatuiset aitajohtimet, liittimet tai eristimet uusiin, mittaa aitajännite uudelleen ja toista, kunnes löydät syyn jännitteen romahtamiseen ja aitasi toimii kuten pitää.

PS. Ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka aidan jännitteen romahduttava ongelmakohta ei heti ensisilmäyksellä löytyisikään. Sähköaidan kunnon selvittäminen on asia, joka vaatii joskus kärsivällisyyttä. Joskus se yksi rikkinäinen eristin, jonka takia aitalanka pääsee osumaan metallitolppaan ja romahduttaa koko aidan jännitteen, voi olla todella vaikea löytää. Mutta aina se kuitenkin lopulta löytyy.